Olympialaisiin kuluu rahaa, se on selvä, mutta miten eri tavoin voidaan olympiamitalin hintaa laskea? Millainen on olympiamitalin palkkio? Näitä asioita olemme tutkineet ja niistä tuli mielenkiintoista tietoa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä, että kannattaako urheilu, jos sitä katsoo itsensä urheilijan näkövinkkelistä. Paljonko urheilija Suomessa saa rahaa, kun hän voittaa olympialaisissa mitalin ja minkä arvoisia eri mitalit ovat?
OLYMPIAMITALIN PALKKIO SUOMESSA
Talviurheilun olympialaiset tulivat ja menivät, mutta päällimmäisenä jäi mieleen se, että vihdoinkin suomalaisille tuli edes jonkin verran menestystä. Jos olympiakisoissa voittaa kultaa, olympiakomitea maksaa siitä 50.000 euroa, hopeasta saa 30.000 euroa sekä pronssista maksetaan 20.000 euroa. Urheilijan näkövinkkelistä kaikkein suurimmat tappiot tulevat silloin, kun jää toiseksi tai neljänneksi. Hopeasta saa sentään 30.000 euroa, mutta neljännestä sijasta ei mitään.
Kerttu Niskanen jäi naisten 10 kilometrin perinteisessä kisassa toiseksi ja hävisi vain 0,4 sekuntia Therese Johaugille, se käytännössä tarkoitti, että jokainen sekunnin kymmenys verotti tilipussia 5.000 euroa. Häviäminen on kallista, jos sitä ajattelee tästä näkövinkkelistä. Hopeamitali oli silti ansaittu ja se tuli kauden tärkeimmissä kisoissa, mikä nostaa hiihtäjän omaa arvoa huomattavasti.
Neljäs sija on pahin mahdollinen, koska siinä menettää maksimissaan 50.000 euroa ja minimissään 20.000 euroa. Summat tuntuvat äkkiseltään suurilta ja sitä tulee miettineeksi, että onko urheilussa mitään järkeä. Mitähän siihen vastaisi Toni Nieminen, joka oli aikanaan teinitähti. Jos mitaleista maksetaan näin, niin kunto pitäisi ajoittaa olympialaisiin juuri niin, että jokaiselta matkalta, mihin osallistuu, tulisi ehdottomasti voitto. Kolmelta matkalta keräisi jo oivallisen 150.000 potin. Onkohan online casino parempi rahasampo kuin olympialaiset?
SPONSORIRAHAT JA OLYMPIAMITALIN PALKKIO
Vielä voisi spekuloida sillä, että urheilijat saavat myös sponsorirahoja. Kuinka paljon se on, sitä ei voi tietää, koska se on kirjattu yleensä sponsorisopimuksiin. Totta on se, että hyvästä menestyksestä palkitaan ruhtinaallisesti. Sponsorisopimukset ovatkin eräänlaisia win-win -ratkaisuja, jossa etua hakevat molemmat, sponsori sekä urheilija. Urheilija saa, kuten hiihdossa, välineitä ja sponsori puolestaan sitä tarvitsemaansa näkyvyyttä ja mainetta. Kun jokin suksi- tai sauvamerkki menestyy huippujen käytössä, siitä kiinnostuvat myös harrastelijat.
Sekin on vielä todettava, että suomalaisten saamat palkkiot olympiamitalista eivät ole mitään huippua, jos vertailee, millaisia mitalibonukset ovat muualla maailmassa. Tässä mielessä yksilöurheilija on aina paremmassa asemassa, koska hän saa koko summan yksin ja jos joukkue voittaa mestaruuden, se jaetaan pelaajien kesken. Toisaalta, kuinka paljon enemmän jääkiekkoilija tienaa NHL:ssä kauden aikana verrattuna Iivo Niskaseen, sitä voi vain arvailla ja tuskin niitä voi edes vertailla millään lailla.
HUIPPU-URHEILUN RAHOITUS JA OLYMPIAMITALIN HINTA
Huippu-urheilun rahoituksesta on tehty kansainvälinen tutkimus ja sitä tilastoa vasten Suomi on varsin tehoton maa. Se mukaan yksi kesäolympiamitali maksaa huikeat 52,6 miljoonaa euroa. Tässä tutkimuksessa laskettiin julkisen rahoituksen määrä yhden olympiadin aikana. Käytännössä se siis tarkoitti vuosia 2017-2020. Julkista rahaa huippu-urheiluun käytettiin silloin yli 105 euroa ja olympialaisista kesällä 2020 tuli kaksi mitalia, joten kummankin mitalin hinnaksi tuli 52,6 miljoonaa euroa.
Tätä on tietysti verrattava Ruotsiin, joka käytti mitalia kohden ‘vain’ 7,7 miljoonaa euroa eli länsinaapurimme pärjäsi kisoissa huomattavasti paremmin. Ruotsi sai kisoissa kaikkiaan 9 mitalia Suomen 2 vastaan. Tutkimuksen huonoja puolia on se, että siinä otetaan vain huomioon julkinen rahoitus eikä siinä oteta lainkaan mukaan yksityistä rahoitusta. Ongelmaksi siinä nousi myös se, että huomioon otettiin vain kesäkisat eikä lainkaan talvikisoja, missä Suomi sai kohtuullisen hyvän menestyksen. Tämän tutkimuksen tuloksista ei siis kannata vetää mitään kovin pitkälle vieviä johtopäätöksiä.